Paljon on taas ukko kasvanu. Toivottavasti ei vain nappula kovin paljoa laihdu, pääs nimittäin ripuli yllättämään. Onneksi oon joskus äkillisessä viisauden puuskassa ostanu Canikuria kaappiin, siitä on ollu nimittäin apua. Raukkapieni vain joutunu semipaastolle, onneksi kuitenni ruoka on maistunu hyvin. Ja jauhelihapalasella maustettua vettä on litkiny nii, että ei pitäs ainakaan kuivua toisen. Tosin pissaaki kyllä on lirautellu ihan mukavasti... Viimenenki matto on nyt likanen, huoh sitä tulevan mattopyykin määrä.
Sköbö palas kotiin ja oli sillä vissiin ollu aika ikäväki jo. Ainaki nappulan kaa tullee jo tosi hyvin toimeen. Onnellisesti jo riehuvatki keskenään, eikä Sköbö enää murise ku Ruuti tulee puolta metriä lähemmäs. Ei vissiin nappulakaan haise nii pennulta ennää.

Mutta on se kumma, että vaik kuin ois kämppä täynnä leluja, ni silti Ruutin mielestä aina se, mikä Sköböllä on, on mahdottoman paljo kivempi ja parempi, joten sehän on saatava. Mutta Sköböhän ei hevillä omastaan luovu. :--D


Toivottavasti nappula nyt paranee eikä ainakaan pahene tuo tila. Ens viikolla rokotuksiin ja sitten parin viikon päästä kuhan tehosteet on laitettu, nii maailma avartuu taas ja sitten mennään kaikkialle minne vain koiran kanssa ikinä voi mennä ^___^